Vanhan tehtaan historia

Tehdas ja sen ympäristö

Tehdas seisoo kallion kupeessa, kannaksella joka yhdistää kaksi Hangolle tärkeää satamaa, Länsi- ja Itäsataman. Tehdasta ei voi kutsua kauniiksi. Siitä ovat pitäneet huolen lukuisat myrskyt ja epäsäännöllinen huolenpito.

Tehdasta ovat koetelleet sekä sota-aikojen pommitukset että rauhanajan räjäytykset. Tehdasta suojaavaa kalliota on muokattu moneen kertaan, joten alkuperäistä kalliota on vaikea tunnistaa. Yrittäjät, jotka alunperin rakensivat tehtaan satamien väliselle kannakselle joutuivat jättämään sen talvisodan jälkeen 1940. Mahdollisuuden uuteen elämään ja kukoistukseen tehdas sai 1950-luvun alkupuolella. Uuden omistajan myötä kovia kokenut vanha tehdas peruskorjattiin ja laajennettiin tuotannon kasvaessa. Siihen rakennettiin myös uusia lisäsiipiä. Muutos tuotantotehtaasta monitoimitehtaaksi alkoi silloisen omistajan toiminnan muuttaessa uusiin nykyaikaisiin tuotantotiloihin. Vanha tehdas, kallion kupeessa, jäi ylväänä odottamaan parempia aikoja.

Tehdas rakennettiin yli sata vuotta sitten historialliselle maalle. Maata suojasi kallio, jonka nimi alun perin oli Berghamnsholmen. Sille annettiin 1700-luvun lopussa Ruotsi-Suomen kuninkaan uskottujen toimesta uusi nimi, Drottningberget, Kuningatarvuori.

Kallion merenpuoleiset linnakesaaret saivat samalla myös uudet kuninkaalliset nimet. Siihen aikaan kuninkaan mielyttämiseksi tehtiin mitä vain. Tämä oli aikaa, jolloin sodat käytiin merellä ja Hangon eteläpuolella kulkevan laivareitin katsottiin olevan valtakunnan puolustuksen kannalta elintärkeä.

Kannas ja kallion ympärillä olevat poukamat olivat myös puolustuksen kannalta tärkeitä. Poukamiin sijoitettiin laitureita, venevajoja ja venetelakka. Kokonaisuuteen yhdistettiin majoitus-, kunnostus- ja varastorakennuksia. Mäkiin rakennettiin myös asuintaloja. Rakennetusta varuskunnasta tuli tärkeä paikkakuntalaisille.

Paikkakuntalaiset asuivat siihen aikaan Hankoniemen pohjoispuolella. Bromarvin Kappelin seurakuntakirjoissa paikan nimeksi mainittiin Drottningbergs garnision (Kuningatarvuoren varuskunta), mutta paikalliset kutsuivat sitä myös Hangon varuskunnaksi tai Hangon linnakkeeksi.

Margariinitehdas 1911–1940

Hangon varuskunta tuhottiin ja jäljelle jäi vain raunioita kallioilla ja lähiympäristön saarilla. Tulevaisuudessa paikasta tulisi kuitenkin strategisesti tärkeä paikka Hangon kehitykselle. Tulevan kehityksen mahdollisti teollistumisen myöhäisempi vaihe ja erityisesti Hangon maantieteellinen asema Suomen eteläisimmässä kärjessä. Hyvinkää-Pietari -rautatieradan pidentäminen alkoi vuonna 1872. Tämän mahdollisti Riihimäen ja Hangon välille rakennettu rautatieyhteys. Samanaikaisesti aloitettiin Kuningatarvuoren viereisen sataman kehittäminen.

Kulkuyhteyksien parantaminen ja sataman kehitys mahdollisti ihmisille, mutta ennen kaikkea tuotteille uuden ja tehokkaan portin maailmaan. Tärkeä edellytys elintarvikkeiden lisääntyneeseen tarpeeseen oli tuotteiden tekninen kehitys sekä uusien varastointi- ja kuljetustapojen kehittyminen.

Voista oli tullut tärkeä vientituote ja margariinista oli tulossa sille korvike. Vuonna 1892 Hänen Keisarillinen Majesteettinsa kielsi kuitenkin margariinin valmistuksen. Margariini oli patentoitu ranskalainen keksintö. Kieltoon liittyi pelko, että margariinista saattaisi tulla suositumpi tuote kuin voista. Toinen merkittävä ongelma, joka yhdistettiin margariinin valmistukseen, liittyi sen valmistuksessa käytettäviin raaka-aineisiin.

Margariiniin kohdistuva kielteinen asenne muuttui kuitenkin ensimmäisen maailmansodan jälkeisen elintarvikepulan myötä. Margariinin valmistus sallittiin asetuksella (28.2.1919) ja lailla (6.2.1920). Margariinia ja voita ei kuitenkaan saanut valmistaa samoissa tiloissa.

Veljekset Santorisio rakensivat 1911 yhden maamme ensimmäisistä margariinitehtaista kannakselle Kuningattarenvuoren kupeeseen. Kannas oli ihanteellinen paikka tehtaalle kuten myös sataman läheisyys. Margariinin valmistus oli tosin vielä kielletty, kun tehdasta ryhdyttiin rakentamaan. Veljekset olivat kuitenkin kekseliäitä. Kiertääkseen margariininvalmistuskieltoa he alkoivat valmistaa margariinia ”kasvimargariini” nimikkeellä. Kaupparekisteriin oli kuitenkin merkitty, että Santorisio & co harjoittivat tuonti-, vienti- ja agentuurikauppaa. Santorisiot, jotka olivat voikaupan ammattilaisia ennakoivat, että voin korvaavasta margariinista tulisi ennen pitkään välttämättömyyshyödyke. Siinä he olivat oikeassa.

Voimargariinin kysyntä oli aluksi suurta ja tehdasta laajennettiin useaan otteeseen (kuvat 2 – 3). Heinäkuussa 1913 yrityksestä tuli osakeyhtiö, mutta ennen kuin vuosi oli edes kulunut umpeen alkoivat ongelmat. Toiminnasta tuli tappiollista ja yritys asetettiin konkurssiin 1914. Ensimmäinen maailmansota alkoi.

Kuningattarenvuoren kupeessa oleva komea tehdas korjattiin ja sitä laajennettiin. Tuotanto aloitettiin uudelleen 4. elokuuta 1920. Uudelle yritykselle tuli nimeksi Suomen Margariinitehdas Osakeyhtiö – Finska Margarinfabriken Aktiebolag. Margariinin valmistus oli tullut luvalliseksi 1919. Vuonna 1934 tehdasta jälleen peruskorjattiin ja tuotanto uudistettiin. Yrityksestä tuli nyt Suomen Margariinitehdas O/Y – Finska Margarinfabriken A/B.

Talvisodan puhjetessa joulukuussa 1939 margariinin valmistus keskeytettiin. Alkuvuoden 1940 pommituksissa kiinteistö vaurioitui pahasti. Tuotantoa ei edes ehditty aloittaa uudelleen ennen kuin tuli tieto, että Suomi joutuu luovuttamaan Hankoniemen ja Hangon kaupungin Neuvostoliitolle. Hankoniemi tulisi evakuoida 10 päivässä. Margariinitehtaan korjaustyöt saivat näin äkillisen lopun ja koneiden purkaminen aloitettiin kovalla vauhdilla. Suurin osa koneista ehdittiin kuitenkin siirtämään turvaan ennen neuvostoliittolaisten tuloa. Tuotanto käynnistettiin uudelleen helmikuussa 1941 Karjaalla. Vuokra-aikana rakennus vaurioitui niin pahasti, että margariinin valmistus päätettiin kokonaan lopettaa. Yksi kausi tehtaan historiassa päättyi ja uusi saattoi alkaa.

Helkama 1952–2017

Tietoa siitä mitä kiinteistölle tapahtui niinä välivuosina kun Suomen Margariinitehdas O/Y oli jättänyt kiinteistön ja ennen kuin Helkama Oy osti kiinteistön loppuvuonna 1952, ei ole löytynyt.

Pyhtäältä kotoisin oleva Heikki J. Hellman (myöhemmin Helkama) aloitti 1905 agentuuriliikkeen Tampereella. Agentuuriliike myi mm. polkupyöriä ja ompelukoneita. Kysynnän lisääntyessä aloitettiin omien pyörien valmistus. Agentuuriliike kasvoi ja sai uudeksi nimekseen Veljekset Helkama Oy. Veljekset Helkama Oy osti Hangossa sijaitsevan vanhan tehdasrakennuksen vuonna 1952. Västra Nyland lehden haastattelussa 24.3.2002 Jukka Helkama paljastaa, että vanhaa margariinitehdasta oli tarjottu Helkamalle jo ennen toisen maailmansodan puhkeamista. Vanha margariinitehdas saneerattiin ripeästi ja jo samana vuonna saatiin käyntiin polkupyörätuotanto.

Tehtaassa valmistettiin pyörien ohella radioita, mopoja ja myöhemmin väritelevisioita sekä kaapeleita. Helkama oli 1950-luvulla Hangon suurin työnantaja. Vuonna 1962 Helkama osti Hotelli Regatan alkaen ahkerasti mainostamaan Hankoa turistikaupunkina. Jopo eli ”jokaisen polkupyörä”, lanseerattiin 1965 on yksi tunnetuimpia suomalaisia tavaramerkkejä.

Helkama valmisti myös 1960-luvun lopulla hyttisisustuksia luksusristeilijöille, mutta siirtyi nopeasti valmistamaan konttorikalusteita yrityksille. Tehdasta jouduttiin laajentamaan useaan otteeseen. Sen vanhin osa eli entinen margariinitehdas toimi tehtaan pääosana. Eteläisen puolen ulkoasu on säilynyt melko muuttumattomana tähän päivään saakka. Tehtaan ulkonäkö muuttui vähitellen kuitenkin trendikkäämmäksi ja sai 1950-luvulle tyypillisen tehdasilmeen (Kuva 4). Poissa oli 1900-luvun alun teollisuusromanttinen rakennustyyli.

Lopulta tehtaasta tuli liian ahdas ja Helkama siirsi tuotannon 1966 Hankopohjoisen tehdasalueelle rakentamaansa uuteen tehtaaseen. Muutaman vuoden päästä myös Helkama Economics, joka valmisti toimistokalusteita, muutti Pohjan kuntaan.

Tehtaan teollinen kausi, joka oli alkanut 1911 päättyi, mutta Helkama konsernin omistus jatkui.

Helkama jakautui 1980-luvulla neljään eri yhtiöön. Tehdas siirtyi Helkama-Auto Oy:lle, joka oli yksi uusista yrityksistä. Tehtaan tiloja vuokrattiin nyt yrityksille ja yksityisille.

Loppusanat

Vuokrasin ensimmäisen työtilani kiinteistöstä vuoden 2000 alkupuolella. Vanhassa tehdas- kiinteistössä toimi silloin taidegalleria, kuntosali, ravintola, osto- ja myyntiliike sekä yksityishenkilöille asunnoiksi vuokrattuja tiloja.

Tehtaan toiminta oli vuosien varrella saanut uuden suunnan. Tuotanto oli korvattu vuokraustoiminnalla. Tehtaasta oli tullut monitoimitalo, jonka strategia oli vuokrata tiloja niitä tarvitseville. Tämä oli uusi trendi ulkomailta, missä vanhoille tehtaille oli annettu uusi elämä. Trendi on sittemmin myös rantautunut Suomeen missä vanhat tuotantotilat ovat muuttuneet mm. toimistoiksi, coworking-tiloiksi, kokoustiloiksi, studio- ja loft-asunnoiksi, majoitustiloiksi, ravintoloiksi tai gallerioiksi.

Tulin vanhaan tehtaasen sattumalta, kun silloinen toimitilani irtisanottiin. Vuokranantajani kertoi, että Helkama-talosta, miksi tehdasta kutsuttiin, voisi saada halvalla vuokrattua toimitilan. Otin yhteyttä silloiseen kiinteistöpäällikköön ja sain tietää, että yksi vuokralainen oli irtisanonut vuokrasopimuksensa. Voisin ottaa häneen suoraan yhteyttä, minulle sanottiin. Laahustin raskain askelin vanhalle tehtaalle osoitteeseen Satamakatu 2 ja kipusin rappuja toiseen kerrokseen, missä Eeva Pinomaalla oli taulugalleria (Kuva. 4).

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Valo, epätasaiset betoniseinät, betonipilarit, taulut ja taustalla vehmas Kuningattaren vuori. Tämä on minun taloni, ajattelin silloin!

Minulta on vuosien varrella usein kysytty, haluaisinko ostaa kiinteistön. Kyllä, olen ajatellut itsekseni. Haluan, haluan, mutta… Aina on ollut jokin este. Kunnes eräänä päivänä kaikki esteet olivat hävinneet ja kesäkuussa 2017 sanoin tahdon ja lupasin pitää tehtaasta huolta niin myötä kuin vastoinkäymisissäkin (enimmäkseen vastoinkäymisiä, luulen).

Ab Drottningberg Oy:n omistuksessa oleva vajaat 4000 neliömetriä käsittävä vanha tehdaskiinteistö tulee saamaan uuden mahdollisuuden kukoistukseen. Heidin lisäksi veljekset Max ja Marc Forsman ovat aktiivisessa roolissa talon kehitystyössä. Max Forsman toimii talon kiinteistövastaavana. Heidi vastaa Vintage Gallery konseptikokonaisuudesta.

Ab Drottningberg Oy:n visio on kirkastettu. Liiketilojen vuokraustoiminnasta tulee päämäärätietoisempaa ja suunnitelmallisempaa. Tiloja peruskorjataan liiketoimintaidean mukaisesti ja kohderyhmä on valmis. Paljon on jo tehty, mutta paljon on vielä tehtävää!

Ab Drottningberg Oy 3.11.2020
Heidi Forsman
Hallituksen pj.

Lähteet:

Kirjat:
Aaltonen, Reino: Hangö Fästning, kustantaja Hangon kaupunki, 1971.
Helkama Sata vuotta mainontaa; Helkama Auto Oy & Kustannusosakeyhtiö Otava 2005.

Lehtiartikkelit:
Ilvetsalo, Paula: Rakastan kotini valoa ja avaruutta, Koti ja Keittiö 6 – 7/2001.
Lundström, Marit: Helkamahuset får fantasin att galoppera, Västra Nyland lehden artikkeli, 24.3.2002.
Malmen, Yngve: Margarin från Hangö, Tekniikan Waiheita nr 1/08, s. 24 – 39.

Valokuvat:
Hangon museon kuva-arkisto.
Studio Tomi Parkkonen, tehdaskuva 2017.

Muut:
Hildén, Marica: Gamla cykelfabriken i Hangö är såld, Svenska Yle 03.07.2017.
https://svenska.yle.fi/artikel/2017/07/03/gamla-cykelfabriken-i-hango-ar-sald
Temmes, Eija: Margariinitehtaasta ”monitoimitaloksi”: esimerkki tehdasrakennuksen uusiokäytöstä, Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus, Ympäristösuojelun aineopinnot 9.8.2001.